Julkaistu Kalevassa 9.11.2021
4. vuoden luokanopettajaopiskelija (mielipide 31.10.) otti Kalevassa kantaa opettajan työn houkuttelevuuteen erityisesti luokanopettajaopiskelijan näkökulmasta. Myös muissa medioissa opettajan työstä on keskusteltu tavalla, joka on nostanut huomion polttopisteeseen ammatin raskauden ja spekulaation vetovoiman hiipumisesta. Esiin on nostettu ryhmäkokojen kasvu, entistä haastavammat oppilaat, kasvanut lomakerumba ja liian pieni palkka.
Haastavasta tilanteesta voi kuitenkin seurata myös hyvää. Nimittäin ongelmissa – pienissä tai suurissa – piilee aina mahdollisuus ennakkoluulojen purkamiseen, julkisivun pyyhkimiseen, ja tämän seurauksena asian ytimen tarkasteluun. Mitä lomakkeiden, pienen palkan, suuren ja oireilevan oppilasmassan ja muun kurjan alta paljastuu?
Opettajan ammatin ytimestä löytyy kolme perustavan laatuista tehtävää. Ensiksikin oppilaille on opetettava hyödyllisiä tietoja ja taitoja, kuten laskemista ja lukemista, jotta esimerkiksi sillat kantaisivat, rokotteet valmistuisivat ja talouden rattaat pyörisivät. Tämä tehtävä on usein raakaa, mutta palkitsevaa aherrusta. Aika ajoin taitava opettaja säväyttää kuulijoitaan kertyneillä tiedoillaan sekä mahdollistaa työskentelyn rauhoittavalla ja turvallisella olemuksellaan. Intuitiivisella herkkyydellään taitava opettaja ratkaisee luokan yllättävät tapahtumat spontaanisti. Hän antaa sopivia haasteita, jotka synnyttävät onnistumisen kokemuksia uusien aiheiden äärellä innostaen suojattinsa sinnikkääseen työskentelyyn. Toiseksi opettajan tehtävä on tasapainoilla perinteiden ja uusien tuulien välimaastossa saattaen oppilaat osaksi vallitsevaa yhteiskunnallista järjestystä, mutta tukahduttamatta heidän kansalaisdebyyttiinsä raikkautta. Taitava opettaja tunnustelee kulttuurin dynamiikkaa uusien ja rohkeiden ajatusten resonoidessa väistyvän sukupolven perinteissä korostaen molempien – perinteisen ja tuoreen – arvoa itsessään. Kolmanneksi opettaja rohkaisee lapsia ja nuoria omalle polulleen, ja toimii tällä polulla yhtenä ratkaisevana saattajana vanhempien ohella. Tätä tavoitetta silmällä pitäen taitava opettaja luo työssään ilmapiiriä, joka kutsuu oppilasta tutkimusmatkalle itseensä ja ympäröivään maailmaan muistaen, että ei kasvikaan kuki käskemällä.
Luokanopettajankoulutuksen tulisi tarkastella koulutuspolkuaan tämän kolmiulotteisen perustehtävän kautta, ja pyrkiä (entistä laadukkaammin) havainnollistamaan näiden ulottuvuuksien kytköksiä käytäntöön, kuten luokanopettajaopiskelija tuo kirjoituksessaan esiin. On kuitenkin hyväksyttävä, että osa opettajan arkiseen aherrukseen liittyvistä asioista jää väistämättä opinnoissa vähemmälle huomiolle.
Perustehtävää tarkastelemalla on myös mahdollista palata lähtöruutuun ja tarkastella opettajan työn merkityksellisyyttä niin yksittäiselle oppilaalle kuin yhteiskunnalle laajemminkin. Juuri se kuormittava oppilas voi antaa valtavan merkityksellisyyden tunteen tätä tärkeää työtä kohtaan. Tutkimukset kertovat, että yksikin turvallinen aikuinen voi olla käänteentekevä lapsen tai nuoren elämässä. Opettajan ammatin nykyisiä haasteita ei pidä vähätellä, mutta ne eivät saisi peittää perustehtävää, josta ammatin vetovoima lopulta kumpuaa: löytää kiinnostus opetettavana olevaan sisältöön ja opetuksen kohteena olevien oppilaiden ajatuksiin. Opettajan perustehtävä on valaista lapsen ja nuoren polkua, joka lopulta on koko kansan polku.
Riku Välitalo 